Työmarkkina-asema ja vanhemmaksi tuleminen: Muutokset nuorten aikuisten työmarkkina-asemassa eivät merkittävästi selitä syntyvyyden laskua Suomessa

FLUX Tietoa päätösten tueksi (Policy brief)
3/2026

Marika Jalovaara & Anneli Miettinen 

Päähuomiot

  • Vakaa työmarkkina-asema tukee Suomessa ensimmäisen lapsen saamista sekä naisilla että miehillä, mutta yhteys on vahvempi miehillä.
  • Nuorten aikuisten työmarkkina-asema ei ole heikentynyt 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella syntyneillä verrattuna 1970-luvulla syntyneisiin.
  • Pitkäaikaistyöttömyys on aiempaa vahvemmin yhteydessä vanhemmuuden lykkääntymiseen. Tämä koskee kuitenkin suhteellisen pientä osaa nuorista aikuisista.
  • Vanhemmuuden lykkääntyminen tai toteutumatta jääminen on yhä yleisempää sekä heikossa että vakaassa työmarkkina-asemassa olevilla. Tämä viittaa siihen, ettei yksilöiden työmarkkina-aseman heikentyminen ole keskeinen vuonna 2010 alkaneen syntyvyyden laskun selittäjä.
  • Työllisyyden parantaminen on yhä tärkeämpää, kun työikäiset ikäluokat pienenevät. Matalan syntyvyyden oloissa korkea työllisyys on tärkeää sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta, mutta se tukee edelleen myös perheellistymistä.

Politiikkasuositukset

  • Työllisyyttä tukevalla politiikalla on edelleen tärkeä rooli perheenmuodostuksen tukemisessa.
  • Pelkkä työllisyyden tukeminen ei kuitenkaan riitä nostamaan syntyvyyttä merkittävästi. Vaikka vakaa työllisyys tukee vanhemmaksi tuloa,  2010-luvulla alkanut syntyvyyden voimakas lasku ei selity sillä, että nuorten aikuisten asema työmarkkinoilla olisi heikentynyt.
  • Vanhemmuuden lykkääntyminen ja lapsettomaksi jääminen koskevat yhä useammin myös vahvasti työmarkkinoille kiinnittyneitä, vakaasti työelämässä olevia henkilöitä. Perheellistymiseen vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten yksilöiden henkilökohtaiset odotukset ja elämänkulkuun liittyvät toiveet. Syntyvyyskehitys edellyttää laaja-alaista tarkastelua, sillä yksitäisten politiikkatoimien vaikutus on varsin rajallinen.
  • Tarvitaan laajempia perheiden hyvinvointiin ja yksilöiden elämänkulkuun kohdistuvia politiikkatoimia, jotka parantavat perheellistymisen edellytyksiä. Esimerkiksi koulutukseen, asumiseen, työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä sukupuolten tasa-arvoon liittyvillä ratkaisuilla voidaan vahvistaa nuorten aikuisten kokemusta riittävästä turvallisuudesta pitkällä aikavälillä.
  • Työllisyyttä tukevat toimet ovat kuitenkin edelleen tärkeitä ja matalan syntyvyyden oloissa erityisen tärkeitä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ylläpitämiseksi.

Tausta

Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, syntyvyys on vajonnut pitkään. Lasku liittyy etenkin siihen, että esikoisia on syntynyt vähemmän (Jalovaara & Hellstrand 2026) ja vanhemmaksi tulo on siirtynyt myöhempään ikään.

Aiempi tutkimus näyttää, että vahvempi työmarkkina-asema on yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen saada ainakin yksi lapsi, erityisesti miehillä (Miettinen & Jalovaara 2020). Syntyvyys on lisäksi vajonnut enemmän sellaisilla koulutusaloilla, joilla työttömyys on muita yleisempää (Hellstrand ym. 2024). Tämä on herättänyt huolta siitä, että nuorten aikuisten heikentynyt työmarkkina-asema voisi olla keskeinen syy 2010-luvulta alkaneelle voimakkaalle syntyvyyden laskulle.

Tuoreessa tutkimuksessamme (Jalovaara, Rahnu & Miettinen 2025) tarkastelemme, onko työmarkkina-aseman ja vanhemmaksi tulon välinen yhteys muuttunut eri vuosikymmeninä syntyneiden välillä Suomessa, sekä arvioidaan, voiko jo 15 vuoden ajan jatkunut syntyvyyden lasku selittyä nuorten aikuisten työmarkkina-aseman heikkenemisellä. Vanhemmaksi tulolla tarkoitetaan tässä ensimmäisen lapsen syntymää.

Keskeiset tulokset

  1. Lapsettomien nuorten aikuisten työmarkkina-asema ei ole heikentynyt
    Työttömyysjaksot eivät ole nuorilla aikuisilla yleistyneet 1990-luvun alkupuolella syntyneillä yhä lapsettomilla miehillä ja naisilla verrattuna 1970- tai 1980-luvulla syntyneisiin. Sen sijaan opintojen ja ansiotyön yhdistäminen on yleistynyt, mikä voi heijastaa nuorten aikuisten elämänkuluissa tapahtunutta muutosta pikemminkin kuin työmarkkina-aseman heikkenemistä.On huomionarvoista, että 1970-luvulla syntyneet olivat nuoria aikuisia 1990-luvun alun syvän talouslaman aikana, mutta saivat lapsen tai lapsia todennäköisemmin kuin 1980- ja 1990-luvulla syntyneet.
  1. Vakaa työllisyys edistää vanhemmaksi tuloa
    Vakaa työmarkkina-asema edistää ensimmäisen lapsen saamista sekä naisilla että miehillä kaikissa tarkastelluissa syntymävuosiluokissa. Muutokset työmarkkina-aseman ja perheellistymisen välisessä yhteydessä ovat melko pieniä. Yhteys on edelleen vahvempi miehillä, mikä on linjassa perheisiin liittyvien, sukupuolittuneiden toimeentulo- ja hoivavastuuta koskevien odotusten kanssa, myös verrattain tasa-arvoisessa hyvinvointivaltiossa.
  1. Pitkäaikaistyöttömyys vähentää lastensaantia
    Pitkäaikaistyöttömyys on yhteydessä pienempään todennäköisyyteen saada ensimmäinen lapsi. Tämä käänteinen yhteys näyttää voimistuneen 1980- ja 1990-luvulla syntyneillä. Riittävistä taloudellisista resursseista ja vakaasta taloudellisesta tilanteesta onkin voinut tulla aiempaa tärkeämpi lastensaannin edellytys.
  1. Syntyvyyden lasku koskee kaikkia työmarkkina-asemasta riippumatta
    Vanhemmuuden lykkääntyminen tai toteutumatta jääminen on yleistynyt kaikissa ryhmissä, yksilöiden työmarkkina-asemasta riippumatta. Lastensaanti on viivästynyt ja lapsettomuus on yleistynyt myös naisilla ja miehillä, joilla on vakaa työmarkkina-asema. Tämä viittaa laajempiin kulttuurisiin, sosiaalisiin, rakenteellisiin ja normatiivisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat perheellistymiseen.

Johtopäätökset

Heikko työmarkkina-asema on yhteydessä pienempään todennäköisyyteen saada ensimmäinen lapsi. Nuorten työmarkkina-asemassa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia, jotka selittäisivät merkittävästi syntyvyyden voimakasta laskua Suomessa. Nuorten aikuisten työmarkkinatilanne ei ole heikentynyt 1970-, 1980- ja 1990-luvulla syntyneiden välillä, ja työmarkkina-aseman ja perheellistymisen välinen yhteys on säilynyt hyvin samanlaisena. Syntyvyyttä tukevien politiikkatoimien tulisi siksi kohdistua laajasti erilaisiin perheellistymiseen vaikuttaviin tekijöihin – ei vain työmarkkinoiden epävarmuuteen.

Aineisto ja menetelmät

  • Aineisto: Koko Suomen väestön kattava rekisteriaineisto
  • Tutkimusväestö: 1969–1994 syntyneet naiset ja miehet
  • Menetelmä: Tapahtumahistoria-analyysi, selitettävänä tapahtumana ensimmäisen lapsen syntymä.
  • Tarkastelun kohde: Työmarkkina-asema ennen vanhemmuuteen tuloa eli työllisyys, työttömyys, opintojen ja palkkatyön yhdistelmät, opinnot ja muu työvoiman ulkopuolella oleminen.

Lähteet

Hellstrand, J. Jalovaara, M. (2026): Esikoisten syntymien väheneminen yhä keskeisempi syntyvyyden laskun osatekijä. FLUX Tietoa päätösten tueksi 01/2026.

Hellstrand, J., Nisén, J., & Myrskylä, M. Syntyvyys laskenut jyrkimmin taloudellisesti epävarmoilla koulutusaloilla. FLUX Tietoa päätösten tueksi 1/2024.

Jalovaara, M., Rahnu, L., & Miettinen, A. (2025). Employment status and entry into parenthood: Weaker labor market status an unlikely driver of cohort fertility decline in a Nordic welfare state. European Journal of Population.

Miettinen, A., & Jalovaara, M. (2020). Unemployment delays first birth but not for all. Life stage and educational differences in the effects of employment uncertainty on first births. Advances in Life Course Research, 43, 100320. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2019.100320