Psykososiaaliset tekijät perheellistymisessä

Tietoa päätösten tueksi (Policy brief)
2/2025

Rasmus Mannerström, Florencia Sortheix, Lauri Hietajärvi, Ville-Juhani Ilmarinen ja Katariina Salmela-Aro

Perinteiset sosiodemografiset tekijät ja taloudellinen epävarmuus eivät juuri selitä syntyvyyden viimeaikaisia muutoksia (Comolli et al., 2021; Ohlsson-Wijk & Andersson, 2022). Huomio onkin viime vuosina kääntynyt yhä enemmän perheellistymisen psykososiaalisiin tekijöihin. Niitä ovat yhtäältä ihmisten arvojen, halujen ja tavoitteiden muuttuminen, toisaalta perheellistymisen psykologiset ”esteet”, kuten subjektiivisesti koettu epävarmuus, sosiaalisen median käytön seuraukset, parisuhteiden ja identiteetinkehityksen mutkistuminen, mielenterveysongelmien kasvu sekä näiden tekijöiden keskinäiset yhteydet.

Tutkimuksissamme on selvinnyt, että:

1. Identiteetin epävarmuus ennakoi lapsettomuutta riippumatta sosioekonomisesta asemasta (Mannerström ym., 2025). Identiteetillä tarkoitetaan tässä yhteydessä varmuutta omasta itsestä ja ”suunnasta” elämässä (mikä roolini on, mitä haluan). Identiteetti rakentuu kyvylle tunnistaa omat mieltymykset, tehdä valintoja ja sitoutua. Jos ei ole varma itsestään, on vaikeampaa sitoutua myös kumppaniin ja sitä todennäköisemmin jää myös lapsettomaksi, tulo- ja koulutustasosta riippumatta. Tämä viittaa laajemmin siihen, että taloudellinen epävarmuus ei yksistään selitä lapsettomuutta, vaan taustalla on myös kyvyttömyyttä ja haluttomuutta sitoutua esimerkiksi kumppaniin, perheeseen tai työhön.

Aikaisemmat tutkimukset viittaavat identiteetinmuodostuksen hankaloitumiseen. Tämä johtuu kulutusyhteiskunnalle keskeisestä elämän vaihtoehtojen näennäisestä äärettömyydestä (esim. sosiaalisessa mediassa) yhdistettynä vallitsevaan eetokseen oman itsen ja elämän optimoinnista ja onnellisuuden ”maksimoinnista”. On vaikeaa päättää, asettua ja tyytyä, kun on pakotettu olemaan jatkuvastiliikkeellä kohti jotain parempaa.

2. Arvoiltaan feminiinisemmät naiset JA miehet saavat todennäköisemmin lapsia (Sortheix ym., 2025). Kääntäen, arvoiltaan maskuliinisemmat naiset ja miehet jäävät todennäköisemmin lapsettomiksi. Arvofeminiinisyydellä ja -maskuliinisuudella tarkoitetaan tässä naisilla ja miehillä empiirisesti havaittuja tyypillisiä arvoja, ei tutkijan itse määrittelemiä nais- tai miesarvoja. Feminiinisiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, universalismi ja turvallisuus, toisin sanoen lähipiirin ja yhteiskunnan hyvinvoinnin, elämän jatkuvuuden ja turvallisuuden etusijalle laittaminen. Maskuliinisia arvoja ovat puolestaan valta ja suoriutuminen, toisin sanoen menestyksen ja statuksen tavoittelu.

Arvofeminiinisyyden ja -maskuliinisuuden ja lapsettomuuden välinen yhteys on pysynyt vakiona Euroopassa ainakin pari vuosikymmentä. Nykyistä syntyvyyden laskua voisi siten osaltaan selittää maailmalla viime vuosina raportoitu nuorten miesten ja naisten arvopolarisaatio: miehet ovat yhä konservatiivisempia ja naiset puolestaan yhä liberaalimpia. Samaan aikaan erot koulutustasossa ovat kasvaneet merkittävästi: naiset ovat yliedustettuina korkeakoulutuksessa, ja koulussa pärjääminen puolestaan linkittyy arvofeminismiin.

Tässä tulkinnassa kumppanivaihtoehdot ovat siis vähentyneet, koska nuoret naiset ja miehet elävät ”eri maailmoissa” parisuhdemarkkinoilla. Useissa kyselytutkimuksissa (esim. Perhebarometri) päällimmäiseksi syyksi lapsettomuuteen on noussut ”kyvyttömyys löytää sopiva kumppani”. Se heijastaa toki samalla yllä mainittua vaikeutta valita ja ”tyytyä”.

Arvopolarisaatio-tulkintaan liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Toistaiseksi luotettavaa näyttöä kasvavista arvoeroista nuorten naisten ja miesten välillä ei juuri ole.

3. Hedonismin arvostus on kasvanut nuorilla merkittävästi, ja se ennustaa lapsettomuutta (Mannerström ym., meneillään). Hedonismilla tarkoitetaan arvotutkimuksessa oman mielihyvän ja nautintojen etsimistä sekä itsensä hemmottelua. Lähes koko Euroopan kattavassa, yli kahden vuosikymmenen pitkittäistarkastelussa ei paljastu arvopolarisaatiota miesten ja naisten välillä, pikemminkin päinvastoin. Suomalaiset nuoret ovat yhtenä joukkona liikkuneet samaan suuntaan, tosin jokseenkin ristiriitaisesti: yhtäältä minäkeskeinen hedonismin kannatus on voimistunut, toisaalta myös muiden hyvinvoinnin arvostus (ts. hyväntahtoisuus ja universalismi), kun verrataan nuoria vuosituhannen alkupuolella ja tänä päivänä.

Yksilötasolla hedonismin ja lapsettomuuden välillä on lisäksi merkittävä yhteys: mitä hedonistisempi henkilön arvomaailma on, sitä todennäköisemmin hän on myös lapseton. Hedonismin arvostus ei sinänsä vielä tarkoita, etteikö henkilö haluaisi perheellistyä, mutta muut ”kevyemmät” tai hallittavammat sitoutumiset menevät sen edelle (esim. ura, matkustelu, huvit).

On kuitenkin muistettava, että raportoidut arvot peilaavat aina yhteiskunnan normeja, eli odotuksia siitä, mitä on toivottua ajatella ja tehdä. Yksilöllisten halujen ja nautintojen välitön tyydyttäminen, ”hetkessä eläminen” sekä velvollisuuksien ja peruuttamattomien sitoumusten välttäminen ei kulutuskeskeisessä kulttuurissa ole pelkästään aiempaa sallitumpaa, vaan yhä enenevässä määrin myös velvollisuus. Samalla nykynuorten odotetaan välittävän muista, laajemmasta yhteiskunnasta ja etenkin ympäristöstä. Jälkimmäiset arvot jäävät kuitenkin epämääräisyydessään ja kaukaisuudessaan helposti välittömämmän hedonismin jalkoihin.

Yhteiskunnalliset normit yksilön vapaasta ja välittömästä itseilmaisusta voivat siten paradoksaalisesti toimia ”esteenä” yksilön kauaskantoisemmalle itseilmaisulle. Tässäkin on toki huomioitava, että tulokseen liittyy vielä suurta epävarmuutta, koska kattavammat ryhmätason analyysit ovat kesken.

Johtopäätökset

Lapsettomuus on sidoksissa yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin uusiin psykososiaalisiin esteisiin. Valtaenemmistö nuorista aikuisista raportoi yhä haluavansa lapsia, mutta nykyinen asenneilmapiiri ei suosi asettumista ja sitoutumista. Moni nykynuori toisin sanoen haaveilee perheestä, mutta ei ikinä saavuta ”otollista asemaa”: perheellistymiseen ei olla ikinä valmiita, koska on jatkuvasti pakko pohtia oman elämän eri osa-alueiden puutteita ja niiden parantamista (esim. ura, kumppani, harrastukset).

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että moni nykynuori tavoittelee yhtäältä yhä enemmän mukavuutta nykyhetkessä ja toisaalta suunnittelee tulevaisuutta pitkälle eteenpäin (esim. ”haluan nyt tätä, sitten tuota, sitten kumppanin ja sitten perheen”). Yhtälöä näyttäisi dominoivan kuvitelma elämän tapahtumien täydellisestä hallinnasta, ikään kuin elämää voisi järjestellä oman halun mukaan ilman epävarmuuksia ja päällekkäisyyksiä ja asioiden tapahtuvan silloin kun tietää varmuudella olevansa niihin valmis.

Hedonismin merkittävä voimistuminen saattaa myös selittää, miksi yksilön vapaalla itseilmaisulla ajatellaan nykyään pelkästään välittömien halujen tyydyttämistä, ei pidemmän aikavälin tavoitteiden palkitsevuutta. Laajemmin katsottuna yksilön välitöntä nautintoa korostavan hedonistisen maailmankuvan ja yhteiskunnan jatkuvuuden ja kestävyyden välillä näyttäisi siis olevan ristiriita.

Tutkimustulostemme mukaan arvofeminiinisemmät miehet (ja naiset) saavat lapsia. Syntyvyyden lasku viittaisi siis arvofeminiinisyyden vähentymiseen miehillä esimerkiksi arvopolarisaation ja/tai koulutustasoerojen takia. Havainnot eivät kuitenkaan suoraan tue johtopäätöstä parisuhdemarkkinoiden ”kohtaanto-ongelmasta”, ja tässä kohtaa tutkimuksessa onkin vielä suuria aukkoja.

Näiden tulosten valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että viime vuosina paljon mediajulkisuutta saaneet incel-kulttuuri ja naisvihamielisyyden uusi tuleminen (esim. some-alustoilla) eivät varmasti tue perheellistymistä. Perheellistymisestä välittävät nuoret miehet tulisi saattaa tietoisiksi näiden ajatusmaailmojen vahingollisuudesta perheellistymiselle.

Toimenpide-ehdotukset

1. Päätöksentekopsykologian perusteet. Nuorten identiteetinmuodostuksen haasteisiin, kuten arvoihin, voidaan vaikuttaa vain epäsuorasti ja rakenteellisella tasolla. Jo aiemmin tutkimuskirjallisuudessa on ehdotettu esimerkiksi päätöksentekopsykologian perusteiden opettamista kouluissa ainakin vanhemmille oppilaille. Tämä vahvistaisi nuorten kognitiivisia kykyjä ja ymmärrystä valintojen tekemisestä, epävarmuuden sietämisestä ja sitoutumisen palkitsevuudesta.

2. Yhteiskuntalukutaito. Samalla nuorille tulisi opettaa yhteiskuntalukutaitoa esimerkiksi osana yhteiskuntaoppia tai muita aineita (esim. kirjallisuus, matematiikka). Sosiologinen perustieto siitä, millä tavalla yhteiskunta muovaa ihmistä sekä mahdollistaa ja rajoittaa ajattelua, arvoja ja haluja, suojaisi nuoria virheelliseltä ja vahingolliselta käsitykseltä yksilön mahdollisuuksista toteuttaa itseään elämässä. Vahingollinen tämä käsitys on sen takia, että se ylläpitää jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta: emme saavuta jotain haluistamme riippumatta (esim. statusta, onnellisuutta) tai emme ole ikinä valmiita (esim. parisuhteeseen, perhe-elämään jne).

3. Koulutustasoerojen tasaaminen ja poikien koulumenestyksen tukeminen. Vaikka arvofeminiinisyyden ja -maskuliinisuuden dynamiikasta ja roolista syntyvyyden laskussa ei vielä ole kattavaa tietoa, voisi voimakkaampi puuttuminen koulutustasoeroihin joka tapauksessa tukea parisuhteiden syntymistä ja perheellistymistä. Koska ihmiset yleensä seurustelevat saman arvomaailman omaavan henkilön kanssa ja arvofeminiinisyys linkittyy koulussa pärjäämiseen ja laajemmin koulutustasoon, tulisi etenkin poikien koulunkäyntiongelmat huomioida nykyistä paremmin. Tällä hetkellä pojat pärjäävät yhä huonommin koulussa ja naiset ovat yliedustettuina korkeakoulutuksessa. Uhkana on, että nuorten miesten arvomaailma yksipuolistuu tavalla, joka ei tue perheellistymistä. Pojilta on vaadittava enemmän ja samalla koulussa pärjäämisestä on tehtävä pojillekin tavoiteltavaa. Laajemmin tämä liittyy viimeaikaiseen keskusteluun PISA-tulosten ja vaatimustasojen laskusta kaikilla suomalaisilla koulutusasteilla.

4. Perheellistymiseen liittyvien mielikuvien päivittäminen. Mielikuvat lapsista ja perheellistymisestä kaipaisivat myös laajempaa uudelleen ”brändäämistä”. Syntyvyyden lasku on kulkenut hyvin pitkälle käsi kädessä negatiivisen uutisoinnin kanssa. Influenssereita ja asiantuntijoita voisi valjastaa keskustelutilaisuuksiin tai kampanjoihin kertomaan ja jakamaan informaatiota perhe-elämän onnesta ja hyvistä puolista sekä haastamaan haitallisia mielikuvia. Julkisessa keskustelussa olisi tuotava esiin esimerkiksi sitä, että perheellistyä voi epävarmuuksista (”olenko valmis?”) ja elämän tapahtumien päällekkäisyyksistä huolimatta, ja ettei elämä pääty perheen perustamiseen.

Miten tutkimukset tehtiin?

Identiteetin ja perheellistymisen yhteyttä tutkittiin suomalaisella FinEdu-pitkittäiskyselyaineistolla, jossa vuosina 1986 ja1988 syntyneitä kohortteja on seurattu teini-iästä tähän päivään saakka. Tarkastelimme kehitystä ikävuosien 23–28–32 välillä.

Arvofeminiinisyyden ja -maskuliinisuuden yhteyttä syntyvyyteen tutkittiin puolestaan European Social Survey -pitkittäiskyselyaineistolla, jossa kaikenikäisiä lähes kaikista Euroopan maista on seurattu yli parin vuosikymmenen ajan. Samaa aineistoa käytettiin myös tutkimuksessa yksittäisten arvojen kehityksestä ja yhteydestä perheellistymiseen.

Lisätietoja

Rasmus Mannerström, Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, rasmus.mannerstrom@helsinki.fi

Florencia Sortheix, Helsingin yliopisto, florencia.sortheix@helsinki.fi

Lauri Hietajärvi, Helsingin yliopisto, lauri.hietajarvi@helsinki.fi

Katariina Salmela-Aro, Helsingin yliopisto, katariina.salmela-aro@helsinki.fi

Rahoitus

Tutkimukset rahoitti Suomen Akatemian yhteydessä toimivat strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) (päätös 345132, FLUX-konsortio).

Lähteet

Comolli, C. L., Neyer, G., Andersson, G., Dommermuth, L., Fallesen, P., Jalovaara, M., … & Lappegård, T. (2021). Beyond the economic gaze: Childbearing during and after recessions in the Nordic countries. European Journal of Population, 37(2), 473-520.

Mannerström, R., Ilmarinen, V-J., Sortheix, F., & Salmela-Aro. (meneillään). Value-change and family formation.

Mannerström, R., Sortheix, F., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2025). Longitudinal associations between personal identity and parenthood among Finnish young adults. Advances in Life Course Research.

Ohlsson-Wijk, S., & Andersson, G. (2022). Disentangling the Swedish fertility decline of the 2010s. Demographic Research, 47, 345-358.

Sortheix, F., Ilmarinen, V-J., Mannerström, R., & Salmela-Aro. (2025). Gender and values in 20 years of the European Social Survey: Are gender-typical values linked to parenthood? European Journal of Personality.