Eriarvoisuudesta on tullut kasvava tekijä lapsettomuuden taustalla

Lapsettomuuden kasvu selittää merkittävän osan syntyvyyden laskusta. Koulutus-, tulo- ja työllisyystekijät näkyvät yhä enemmän siinä, ketkä saavat lapsia ja ketkä eivät. Eriarvoisuuden torjuminen on avainasemassa, kun syntyvyyttä halutaan tukea, totesivat tutkijat huhtikuun DEMOGRAPHY Talks -webinaarissa. 

Syntyvyys on laskenut kaikissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenen alusta saakka, mutta Suomessa erityisen jyrkästi. Valtaosa muutoksesta johtuu siitä, että vanhemmaksi tullaan aiempaa harvemmin.

Kyseessä on pohjoismainen ilmiö, mutta Suomessa vanhemmaksi tullaan vielä harvemmin kuin naapurimaissa. Yli 45-vuotiaista naisista 19 prosenttia on lapsettomia, miehistä jopa 28 prosenttia, ja valtaosa tämän ikäryhmän ihmisistä pysyy lapsettomina. Vanhemmuutta tukevista ja estävistä tekijöistä kannattaa olla täällä erityisen kiinnostunut.

Vakaa elämäntilanne ja elintaso korostuvat lastensaannissa

Tutkimuksen perusteella koulutus- ja tuloerot näkyvät yhä enemmän siinä, ketkä saavat lapsia. Erot matalasti ja korkeasti koulutettujen välillä ovat kasvaneet, ja pienituloisilla lapsettomuus on yleisempää.

Yliopistotutkija Jessica Nisénin mukaan nuorten miesten heikko tulokehitys vanhempaan työväestöön verrattuna voi osaltaan selittää muutosta. Suomessa nuorilla miehillä on matalampi koulutus ja aiempaa vähemmän rahaa myös verrattuna ikätovereihin naapurimaissa.

Ero vanhemmaksi tulossa näkyy enenevässä määrin myös omistus- ja vuokra-asujien välillä. Molemmissa ryhmissä vanhemmaksi tullaan aiempaa harvemmin, mutta lasku on ollut jyrkempää vuokra-asujilla. Työttömyydestä näyttää puolestaan tulleen vanhemmuuden este etenkin omistusasunnossa asuville.

– On mahdollista, että käsitys hyvästä vanhemmuudesta on muuttunut. Tiettyä elintasoa tai vakiintunutta elämäntilannetta saatetaan pitää aiempaa tärkeämpänä edellytyksenä vanhemmuudelle, Nisén pohtii.

Koulutus sekä työn ja perheen yhteensovittaminen ratkaisuina

Vanhemmaksi tullaan kuitenkin aiempaa harvemmin myös vakiintuneessa elämäntilanteessa. Tiedämme lisäksi, että naisten lapsiaikeet ovat Suomessa vähäisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Käsitys hyvästä elämästä saattaa aiempaa useammin tarkoittaa hyvää elämää ilman lapsia.

Nisén ajattelee monen muun asiantuntijan tavoin, että koulutustason nosto voi auttaa meitä sekä sopeutumaan väestönmuutokseen että tukemaan syntyvyyttä. Ei kuitenkaan varauksetta.

– Jos väestön koulutustaso nousee, niin yhä tärkeämpään rooliin tulee työn ja perheen yhteensovittaminen. Jos vanhemmuus näyttäytyy riskinä koulutettujen naisten työurille, koulutustason nousu ei välttämättä tue syntyvyyttä, hän muistuttaa.

Mitä historia kertoo suomalaisesta lapsettomuudesta?

Miten lapsettomuuden yleisyys on muuttunut Suomessa 1800-luvulta nykypäivään ja mitkä tekijät selittävät lapsettomuuden yleisyyden vaihtelua, pohti tutkijatohtori Milla Salonen puheenvuorossaan.

Lapsettomuus on ollut myös historiallisesti yleistä. Mahdollisia syitä lapsettomuuden yleisyyden vaihtelulle ovat esimerkiksi vaikeat ajat, kaupungistuminen sekä muutokset avioitumisessa.

Lapsettomuuden historiasta Suomessa on toistaiseksi vain vähän tietoa. Historian ymmärtäminen on tärkeää, jotta voisimme tehdä oletuksia lapsettomuuden yleisyydestä tulevaisuudessa ja kehittää tahattoman lapsettomuuden vähentämiseen tähtäävää politiikkaa.

Lapsettomuus oli yleisempää matalassa asemassa olevilla myös historiallisessa Suomessa

Kirkonkirjojen avulla saadaan tietoa lapsettomuudesta jopa 1700-luvulta lähtien, koska muun muassa kastettujen, haudattujen ja solmittujen avioliittojen kirjaaminen oli pakollista jo tuolloin.

Näiden aineistojen perusteella 1800–1950 syntyneistä naisista keskimäärin 14 prosenttia oli elinikäisesti lapsettomia. Yleisintä lapsettomuus oli 1890–1900-luvuilla syntyneillä. Matalassa sosiaalisessa asemassa olevilla lapsettomuus oli yleisempää. Heillä myös vuosittainen ajallinen oli voimakasta, johon saattaa vaikuttaa heikompi resilienssi eli kyky palautua kriiseistä.

– Toisaalta mielenkiintoista oli myös, että niillä, jotka olivat lapsia suurten nälkävuosien aikaan, oli matala lapsettomuus, ja niillä, jotka olivat nuoria aikuisia sisällissodan aikaan, oli korkea lapsettomuus, kertoo Salonen.

Eriarvoisuus on Salosen mukaan merkittävä tekijä lapsettomuuden taustalla. Sen torjuminen on avainasemassa, kun lapsettomuutta halutaan vähentää.

Uutinen on julkaistu alun perin DEMOGRAPHY-ohjelman verkkosivuilla. Katso webinaaritallenne DEMOGRAPHYn uutissivulta.