Mielenterveyshäiriöt yhteydessä lapsettomuuteen – selittävänä tekijänä parisuhteiden puuttuminen ja lyhytkestoisuus

Tietoa päätösten tueksi (Policy brief)
1/2025

Sanna Kailaheimo-Lönnqvist & Mikko Myrskylä

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet Suomessa samaan aikaan, kun syntyvyys on laskenut ja elinikäinen lapsettomuus yleistynyt. Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttö on tuplaantunut 10 vuodessa, ja samaan aikaan elinikäinen lapsettomuus kasvanut 10 prosenttiyksikköä (Suomen lääketilasto 2011; Suomen lääketilasto 2023; Jalovaara & Miettinen, 2023). Näiden yhteydestä tiedetään kuitenkin vielä hyvin vähän. Tuore tutkimuksemme vastaa tähän tietotarpeeseen (Kailaheimo-Lönnqvist et al., 2024; Kailaheimo-Lönnqvist et al., meneillään oleva tutkimus).

Tutkimuksen päätulos on, että mielenterveyshäiriöt ovat negatiivisesti yhteydessä perheellistymiseen ja että parisuhteet ovat siinä tärkeä selittävä tekijä.

Keskeisimmät tutkimustulokset:

  • Mielenterveyshäiriöt ovat negativiisesti yhteydessä lapsen saamiseen. Toisin sanoen ne, joilla on mielenterveyshäiriö, ovat todennäköisemmin lapsettomia (Taulukko 1; Kuvio 1).
  • Eri mielenterveyshäiriöiden välillä on eroja yhteyden voimakkuudessa. Esimerkiksi masennuksella on heikompi yhteys kuin psykoottisilla mielenterveyshäiriöillä.
  • Mielenterveyden ja lapsettomuuden yhteys selittyy suurelta osin sillä, että mielenterveyshäiriöt ennustavat puolisottomuutta ja eronneisuutta, erityisesti miehillä.
  • Mielenterveyshäiriöt ja niiden vaikutukset kasautuvat: jos henkilöllä on mielenterveyshäiriö, kasvaa todennäköisuus sille, että myös mahdollisella kumppanilla on. Lisäksi lapsettomuus on kaikista yleisintä juuri pariskunnilla, joissa molemmilla on mielenterveyshäiriö.

Mitä yhteiskunta voi tehdä?

Yhteiskunta voi tukea yksilöiden toivotun lapsiluvun saavuttamista ja auttaa varmistamaan, että mielenterveysongelmat eivät estä lapsitoiveiden toteutumista.

Toimenpide-ehdotukset:

  1. Mielenterveysongelmiin tulee tarjota tehokasta apua jo varhaisessa vaiheessa, jotta ongelmat eivät kasaannu ja pitkity.
  2. Tukitoimien tulee olla monipuolisia ja saatavilla jo ennen, kuin yksilö tai pari harkitsee lapsen saamista. Tukitoimien saatavuus vaikuttaa siihen, kokevatko ihmiset voivansa saada lapsen ja perheellistyä.
  3. Tukitoimien jatkuvuus myös lapsen saannin jälkeen on tärkeää, sillä sekin luo uskoa siihen, että perheellistyminen ja oman toivotun lapsiluvun saavuttaminen on mahdollista.
  4. Käytännössä nämä tukitoimet tarkoittavat tehokasta ja laadukasta mielenterveysongelmien hoitoa sekä apua arjessa pärjäämiseen. Näitä tärkeitä arjen apuja ovat esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu, kodinhoitoapu ja lastenhoitoapu.

 

Taulukko 1. Lapsettomuus ja parisuhdetilanne 39-vuotiaana sukupuolen ja mielenterveysongelman mukaan. Parisuhde sisältää niin avo- kuin avioliitot.

 

Mielenterveysongelman ja lapsensaannin yhteys parisuhdestatuksen mukaan, naiset.

Kuvio 1. Mielenterveysongelman ja lapsensaannin yhteys parisuhdestatuksen mukaan. Tapahtumahistoria-malli, tulokset esitetty ennustettuina todennäköisyyksinä, miehet.

Kuvio 1. Mielenterveysongelman ja lapsensaannin yhteys parisuhdestatuksen mukaan. Tapahtumahistoria-malli, tulokset esitetty ennustettuina todennäköisyyksinä. Mallien kontrolli-muuttujat: ikä, koulutus, mahdollinen opiskelijastatus sekä parisuhteiden lukumäärä. MHD = mikä tahansa mielenterveyshäiriö, P=puoliso.

Miten tutkimus tehtiin?

Tutkimuksen aineistona on kaikki Suomessa asuvat henkilöt kattava rekisteriaineisto, jossa seurattiin yksilöitä ja heidän parisuhteitaan sekä perheellistymistä 18-vuotiaasta 39-vuotiaaksi. Tutkimukset on tehty tapahtumahistoriamenetelmällä.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, Väestötieteen ja väestön terveyden instituutti, Helsingin yliopisto | sanna.kailaheimo-lonnqvist[at]helsinki.fi, 0503083092

Kailaheimo-Lönnqvist, S., Moustgaard, H., Martikainen, P., & Myrskylä, M. (2024). Own depression, partner’s depression, and childlessness: A nationwide register-based study. Social Science & Medicine, 361, 117356.

Rahoittajat:

Kailaheimo-Lönnqvistiä on tukenut strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), FLUX-konsortio (päätösnumerot 345130, 345131, 364374 ja 364375), LIFECON-konsortio (päätösnumero 345219) sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiö.

Myrskylää ovat tukeneet strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), FLUX-konsortio (päätösnumerot 345130, 345131, 364374 ja 364375); National Institute on Aging (R01AG075208); Max Planck – Helsingin yliopiston keskuksen apurahat Max Planck -yhdistykseltä (päätösnumero 5714240218), Jane ja Aatos Erkon säätiöltä, Helsingin yliopiston yhteiskuntatieteelliseltä tiedekunnalta sekä Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungeilta; ja Euroopan unioni (ERC Synergy, BIOSFER, 101071773). Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan tutkimusneuvoston näkemyksiä ja mielipiteitä. Euroopan unionia tai tuen myöntävää viranomaista ei voida pitää niistä vastuussa.

Lähteet:

Jalovaara, M. & Miettinen, A. (2024) Childlessness trends at different ages by educational attainment for men and women in Finland (preprint).

Kailaheimo-Lönnqvist, S., Moustgaard, H., Martikainen, P., & Myrskylä, M. (2024). Own depression, partner’s depression, and childlessness: A nationwide register-based study. Social Science & Medicine, 361, 117356.

Suomen lääketilasto (2011) Suomen lääketilasto 2010. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja Kansaneläkelaitos.

Suomen lääketilasto (2023) Suomen lääketilasto 2022. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja Kansaneläkelaitos.