Puutteellisia väestöennusteita puutteellisilla resursseilla
Rajoitetulla resursseilla tehdyt väestöennusteet ovat omista lähtökohdistaan perusteltuja. Ne eivät kuitenkaan huomioi riittävästi tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Puutteelliset ennusteet aiheuttavat enemmän kustannuksia kuin mitä laadukkaaseen, epävarmuuden huomioivaan ennusteeseen panostaminen maksaisi.
Tilastokeskus julkaisi lokakuussa 2024 tuoreen väestöennusteensa vuosille 2024–2075. Tilastokeskuksen ennuste päivitetään muutaman vuoden välein. Se on niin sanottu pistemäinen ennuste (tai trendiennuste), joka antaa yhden ennustetun arvion tulevasta väestönkehityksestä. Tällainen ennuste kertoo, miltä väestö tulisi näyttämään, jos viime vuosien trendit keskeisissä väestöprosesseissa eli syntyvyydessä, kuolleisuudessa ja muuttoliikkeessä jatkuisivat, tai jos ennusteajankohdan taso pysyisi muuttumattomana.
Tulevaisuuden ennustamiseen liittyy tietenkin aina epävarmuutta – sitä enemmän, mitä pidemmälle ennustetaan. Viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisia kaikkien väestöprosessien osalta, ja väestöennusteiden oletukset herättävät keskustelua. Esimerkiksi 2010-luvulla syntyvyys laski nopeasti, joten syntyvyyttä koskevia oletuksia muutettiin Tilastokeskuksen ennusteissa paljon. Siten eri vuosina laadituissa väestöennusteissa oli suuri vaihtelu, eikä niissä arvioitu, mitkä näkymät olivat todennäköisimpiä.
Oikeaan pistemäiset ennusteet eivät osu käytännössä koskaan.
Päätöksenteossa tarvitaan realistisia väestöennusteita
Tilastokeskuksen asiantuntijat muistuttavat aina, että päättäjät voivat reagoida, jos viimeaikaisten trendien jatkumista ei nähdä toivottavana – tai realistisena.
Tällä kertaa moni pitää oletusta maahanmuuton määrästä liian suurena. Runsaampi maahanmuutto parantaisi väestöllistä huoltosuhdetta, mutta emme tiedä, miten maahanmuutto kehittyy. Siirtolaisuuteen vaikuttavat tekijät, joiden ennakointi on erittäin vaikeaa – ei vähiten siksi, että nämä tekijät ovat riippuvaisia myös muun maailman tilanteista ja odottamattomista tapahtumista.
Tilastokeskuksen ennusteen julkaisemisen jälkeen asiantuntijoilla on tapana kritisoida käytettyä ennustemenetelmää – tai oikeastaan ennustemenetelmän puuttumista, koska kyse on yksinkertaisesta ekstrapoloinnista. Kriitikot peräänkuuluttavat väestöennusteisiin stokastisuutta tai muuta epävarmuuden huomioimista.
Stokastiset väestöennusteet huomioivat epävarmuuden ja vaihtelun erilaisissa ennustetuissa väestönkehityksissä. Stokastinen ennuste tuottaa aiempaan väestönkehitykseen perustuen mahdollisten tulevaisuuksien todennäköisyysjakauman, jonka avulla voidaan arvioida kehitykseen liittyviä riskejä ja todennäköisyyksiä. Voidaan vaikkapa laskea, mikä on riski, että väkiluku tiettynä vuonna on yli (tai alle) jonkin rajan, esimerkiksi nykytason; tai millä todennäköisyydellä väestön huoltosuhde pysyy toivottujen rajojen puitteissa.
Olisi ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa tuotettaisiin väestöennusteita, joissa huomioidaan tulevaisuuden epävarmuus. Väestöennusteita käytetään laajasti suunnittelun ja arvioinnin pohjana esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa, ministeriöissä, aluehallinnossa ja suunniteltaessa eläkejärjestelmän uudistuksia. Näiden ennusteiden pohjaaminen yhteen piste-ennusteeseen – vaikka se piste-ennusteeksi olisikin hyvin tehty – on hyvin riskialtista.
Joskus käytetään useampaa piste-ennustetta, jotka perustuvat vaihtoehtoisiin skenaarioihin (“Mitä jos syntyvyys palaisi vuoden 2010 tasolle”, “nettomuutto puolittuu/tuplaantuu”, tai vastaavaa). Näistäkin ennusteista puuttuu vastaus kaikista tärkeimpään ennakoinnin kysymykseen: millä todennäköisyydellä väestö tulee kehittymään tietyllä tavalla? Skenaariot ovat myös helposti poliittisesti värittyneitä ja subjektiivisen näkemyksen varaisia.
Tulevaisuuden väestönkehityksen arviointi on keskeinen osa sosiaaliturvajärjestelmien ja muun yhteiskunnan kestävyyden arviointia. Realistiset näkemykset tulevaisuuden väestönkehityksestä – mukaan lukien näihin kehityksiin liittyvä epävarmuus – ovat ratkaisevan tärkeitä taloudelliselle ja sosiaaliselle suunnittelulle.
Tulevaisuudenkuva, jonka lähtökohtana on perusteeton varmuus, voi johtaa siihen, ettei sosiaaliturvajärjestelmä ja muu yhteiskunta ole riittävän hyvin valmistautunut epävarmaan tulevaisuuteen.
Ennustemallit ovat kunnossa – resursointi ei
Millaisia väestöennusteita Suomessa pitäisi tuottaa, millaisia ennusteita tuotetaan ja kenen niitä pitäisi tuottaa?
Ennusteiden pitäisi perustua viimeisimpään tutkimustietoon ja niiden tuottajan tulisi olla luotettava, mahdollisimman neutraali taho. Ennusteiden keskeisin elementti tulisi olla tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus. Vain näin voidaan viestiä se, mikä tiedetään – tulevaisuus on vaikeasti ennakoitava ja epävarmuus on suurempaa kuin yleensä luullaan, mutta tähän epävarmuuteen pitää varautua. Stokastisilla ennusteilla saadaan arvioitua epävarmuuden suuruutta.
Fokuksen tulisi siirtyä pois keskimääräisestä ennusteesta, joka on väistämättä harhaanjohtava.
Varsinaisesti uusia menetelmiä ei näihin ennusteisiin tarvita – stokastinen, aitoa epävarmuutta kuvaava väestöennusteiden tekeminen on ongelma, joka on akateemisessa mielessä oleellisesti jo ratkaistu. Suomalaiset tutkijat ovat olleet näiden menetelmien kehityksen pioneereja (Törnqvist 1949, Alho 1990), ja FLUX-hankkeessa olemme kehittäneet yhä realistisemmin epävarmuutta kuvaavia menetelmiä (Dürst et al. 2024).
Tutkimuksen eturintamassa toimivilla on riittävät menetelmät tuottaa lyhyen ja keskipitkän aikavälin stokastisia ennusteita päätöksenteon tueksi, sekä alueellisella että kansallisella tasolla.
Tähän kuitenkin liittyy muutamia haasteita:
Vaikka menetelmät stokastisten ennusteiden tekemiseen ovat periaatteessa olemassa, keskeisillä toimijoilla ei ole resursseja ennusteiden tuottamiseen. Tämä koskee esimerkiksi Tilastokeskusta. Menetelmät ovat vaativia. Väestöennusteita voisi verrata sääennusteisiin: edistyneet menetelmät ovat olemassa, mutta niiden soveltamista ja käyttöä ei opita hetkessä.
Toisaalta, koska väestöennusteiden tekeminen on akateemisessa mielessä osittain ratkaistu ongelma, puhtaasti akateemisen sektorin toimijat voivat vain rajallisesti käyttää voimavarojaan väestöennusteiden tuottamiseen, ja vielä vähemmän niiden rutiininomaiseen päivittämiseen. Samasta syystä yliopistojen taloustieteilijöiltä ei odoteta kansantalouden tilinpidon lukuja tai työttömyysasteen laskemista.
Tekeekö stokastisia ennusteita sitten kukaan? Viime aikoina yksityiset konsulttiyritykset ovat tulleet täyttämään tyhjiötä. Tämä on ymmärrettävää ja jopa välttämätöntä, koska Tilastokeskuksella ei ole riittäviä resursseja eikä työ kuulu akateemisille tutkijoille menetelmien kehittämistä lukuun ottamatta. Esimerkiksi MDI tuottaa skenaariopohjaisia väestöennusteita, jotka ovat saaneet paljon huomiota.
Yksityisen sektorin tuottamiin ennusteisiin voi kuitenkin liittyä ongelmia. Käytetyt menetelmät ovat yleensä stokastisiin menetelmiin verrattuna yksinkertaisia. Tuloksiin liittyvää epävarmuutta ei kuvata, tai niitä pyritään havainnollistamaan skenaarioilla, joilta puuttuu tilastotieteellinen pohja. Konsulttiyritysten ansaintalogiikka saattaa kannustaa huomiota herättävien ennusteiden laatimiseen.
Kun tieto on yksityisesti tuotettua, mikään ei takaa, että se on läpinäkyvästi tuotettua ja kaikkien käytettävissä tai että tiedon tuotanto on jatkuvaa, sen sijaan että se voi loppua, jos tuotanto ei ole yritykselle kannattavaa.
On kestämätöntä, että yhteiskunnallisen suunnittelun kannalta kriittisen tärkeän tiedon tuottaminen on jätetty markkinoille. On toki positiivista, jos yksityinen sektori kilpailee julkisen kanssa ja pyrkii tuottamaan parempia ennusteita – mutta se, että julkinen sektori ei edes yritä, on häpeä.
Yksinkertainen väestöennuste on parempi kuin ei mitään. Tilastokeskuksen piste-ennuste on piste-ennusteeksi ihan pätevä. MDI:n vaihtoehtoiset piste-ennusteet (skenaariot) stimuloivat keskustelua. Näiden perusteella jaetaan valtion rahoja, vaikkei kukaan tiedä mitään ennustettujen skenaarioiden todennäköisyydestä.
On selvää, että paremminkin voisi olla. Ottaen huomioon väestöennusteiden keskeisen roolin yhteiskunnallisen päätöksenteon apuvälineenä, ihanteellisessa tapauksessa Tilastokeskuksella (tai muulla julkisella toimijalla) olisi tarvittavat resurssit laadukkaiden, alueellisten stokastisten ennusteiden tekemiseen. Näissä ennusteissa mallinnettaisiin keskeisiä väestöprosesseja (syntyvyys, kuolleisuus, muuttoliike) stokastisesti, jotta epävarmuus sekä erilaisten tulevaisuuksien todennäköisyys saadaan kuvattua mahdollisimman hyvin.
FLUXin pilottiprojekti tuottaa stokastisia ennusteita syntyvyydestä
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman FLUX-hankkeen pilottiprojektissa teemme Tilastokeskuksen kanssa stokastisia ennusteita syntyvyydelle.
Tämä on vain pieni osa kokonaisväestöennustetta, jonka tuottaminen vaatisi huomattavasti enemmän resursseja. Kokonaisennusteen kehittäminen ja jatkuva tuottaminen vaatisi julkiselle toimijalle, kuten Tilastokeskukselle, myös pitkäjänteisen rahoituksen. Myös meneillään olevan pilottiprojektin jäljen pysyvyys riippuu rahoituksen jatkuvuudesta.
Väestönkehityksen ja siihen liittyvän epävarmuuden ennakointi on kriittisen tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Tämän tehtävän pitkäjänteinen resursointi on retuperällä, mikä vaikuttaa väistämättä yhteiskunnallisen suunnittelun laatuun.
Kirjoittajat
Mikko Myrskylä, yhteiskuntadatatieteen professori, Helsingin yliopisto
Julia Hellstrand, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Marika Jalovaara, sosiologian ja väestötieteen professori, Turun yliopisto
Lisätietoja
Mikko Myrskylä, mikko.myrskyla@helsinki.fi
Lämmin kiitos kollegoille hyödyllisistä kommenteista tekstiin.
Lähteet
Alho, J. M. (1990). Stochastic methods in population forecasting. International Journal of forecasting, 6(4), 521-530.
Duerst, R., Schöley, J., Hellstrand, J., Myrskylä, M. (2024). Calibrating probabilistic forecast paths on past forecast errors: an application to the Finnish Total Fertility Rate. MPIDR Working Paper WP-2024-016.
Törnqvist, L. (1949). Näkökohdat, jotka ovat määränneet primääristen prognoosiolettamusten valinnan. In J. Hyppölä, A. Tunkelo, & L. Törnqvist (Eds.), Suomen väestöä, sen uusiutumista ja tulevaa kehitystä koskevia laskelmia (Tilastollisia tiedonantoja 38). Helsinki: Tilastokeskus.