Väestön ikääntyminen edellyttää nuorten kuulemista, ja siksi kutsuimme nuorisojärjestöt korpeen

Väestön ikääntyminen muokkaa yhä vahvemmin kaikkien suomalaisten, mutta etenkin nuorten elämää ja mahdollisuuksia. FLUX-hanke järjesti Nuuksiossa kaksipäiväisen työpajan, jossa poliittisten nuorisojärjestöjen ja opiskelijajärjestöjen edustajat ja tutkijat keskustelivat sopeutumisesta ja varautumisesta. Etenkin opiskelijoiden perheellistymisen esteet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus herättivät keskustelua.  

Yhä useampi suomalainen jää lapsettomaksi, ja samaan aikaan ihmiset elävät yhä pidempään. Suomi kohtaa parhaillaan ensimmäisten maiden joukossa globaalin ikääntymisen seurauksia. 

Ennakointi on tässäkin asiassa korjaamista helpompaa. Siksi sopeutuminen ja varautuminen on ajankohtaista nyt.   

Kaksipäiväinen Kysytään vihdoin nuorilta -työpaja kokosi yhteen edustajia poliittisista nuorisojärjestöistä, opiskelijajärjestöistä ja nuorisojärjestöjen katto-organisaatio Nuorisoalasta tunnistamaan tutkijoiden kanssa tiedon katvealueita. 

Binga Tupamäki (kuvassa oikealla) ja Samuli Leppämäki korostivat, että nuorivaikutusten arvioinnin tulisi olla kiinteä osa kaikkea nuoria koskevaa päätöksentekoa. Tutkija Jessica Nisén on perehtynyt perheellistymisen eriarvoisuuteen.  

Ikääntyvä väestö merkitsee myös mahdollisuuksia

Nuorisojärjestöjen kokoaminen yhteiseen työpajaan oli ollut professori Marika Jalovaaran suunnitelmissa ja pidemmän aikaa. Hän toivoo kaikkien tietävän, että väestön ikääntyminen koskee nuoria paljon laajemmin kuin vain vanhusten hoivan tai eläkkeiden näkökulmasta.  

– Julkisessa keskustelussa uhkakuvat jäävät mieleen. Nuorten ikäluokkien pieneneminen mahdollistaa kuitenkin myös neutraaleja ja myönteisiä kehityskulkuja, kunhan toimimme ajoissa, Jalovaara painottaa. 

– Yhteiskunta esimerkiksi voi ja sen kannattaa panostaa vahvemmin nuorten koulutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotta pienenevien ikäluokkien inhimillinen pääoma saadaan käyttöön nykyistä paremmin, hän jatkaa.  

Nuorisojärjestöjen edustajat liittivät perheellistymisen edellytykset vahvasti tulevaisuudenuskoon sekä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin turvaverkkoihin. 

– Optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen on pudonnut radikaalisti nuorten keskuudessa, muistutti Nuorisoalan vaikuttamisen asiantuntija Samuli Leppämäki. 

Kristillisdemokraattisten Nuorten puheenjohtaja Toni Haakila Costa kiinnitti huomiota lapsiperheiden myönteisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. – Sellainen yhteiskunta, jossa ihmiset perheellistyvät, on keskimääräisesti vakaa ja eteenpäin katsova yhteiskunta, hän muotoili.

Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja Elias Rosengrén painotti rohkeutta uudistaa yhteiskunnan rakenteita muuttuvassa väestötilanteessa. 

– Emme voi nojata vuosikymmeniä sitten rakennettuihin järjestelmiin, jos ne eivät enää vastaa nykyisiä tarpeita, hän totesi. 

Elias Rosengrén, kuvassa keskellä, totesi, että nuorisojärjestöjen oli helppo löytää yhteinen näkemys väestön ikääntymiseen liittyvistä haasteista ja tavoitteista, mutta keinot niiden ratkaisemiseksi jakavat mielipiteitä. Rasmus Mannerstöm ja Marika Jalovaara totesivat, että tämä näyttää pätevän kansalaisten näkemyksiin ylipäätään. 

Eriarvoisuus näkyy osallistumisessa ja perheellistymisessä

Osallistujat näkivät tulevaisuuden haasteet ja nuorisojärjestöjen tavoitteet varsin yhdenmukaisesti. Erityisesti sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus nousi toistuvasti esiin teemana, jonka koettiin jäävän päätöksenteossa liian vähälle huomiolle. 

– Nuoriin kohdistuvat vaikutukset tulisi arvioida kattavasti ja järjestelmällisesti. Kustannusten, vastuiden ja hyötyjen tulisi jakautua tasaisesti sukupolvien välillä, kiteytti Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki. 

Osallistujilla oli jaettu huoli nuorten jäämisestä päätöksenteon ulkopuolelle.  

– Nuorten kuuleminen on usein päälle liimattua. Halutaan rasti ruutuun kuulemisen merkiksi, mutta siitä ei seuraa mitään konkreettista, harmitteli Demarinuorten liittohallituksen jäsen Janne Tikkanen. 

Tikkanen ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKIn järjestöasiantuntija Amanda Majuri kiinnittivät huomiota myös nuorisoryhmien keskinäiseen eriarvoisuuteen ja nuorten aktivoimisen mahdollisuuksiin. 

– Ammatilliset opiskelijat äänestävät vähemmän kuin muut opiskelijat ja jäävät usein yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Meidän tulee ratkaista, miten pidämme kaikki mukana, Majuri totesi. 

Eriarvoisuudesta on tullut tutkimusten perusteella kasvava tekijä myös lapsettomuuden taustalla. 

– Koulutus- ja tuloerot näkyvät yhä enemmän siinä, ketkä saavat lapsia. Erot matalasti ja korkeasti koulutettujen ja eri koulutusryhmien välillä ovat kasvaneet, ja pienituloisilla lapsettomuus on yleisempää, yliopistotutkija Jessica Nisén huomautti. 

Tämän hetken nuoret ovat tulevia työikäisiä ja sen jälkeen ikääntyneitä. Lisäksi heillä on eri ikäisiä läheisiä, joiden hoiva-, koulutus- ja tukikysymykset heijastuvat myös heidän elämäänsä.  Työpajan osallistujat korostivat, että hyvinvointivaltion tulisi mahdollistaa tiedonkulku ja rakenteet, joilla nuoret saadaan kattavasti mukaan päätöksentekoon. Kuvassa vasemmalta: Amanda Majuri, Janne Tikkanen, Otto Suhonen ja Jessica Nisén. 

Miten tukea nuorten toivomaa perheellistymistä?

Keskeisiksi huolenaiheiksi ikääntyvässä Suomessa nousivat myös nuorten kiinnittyminen koulutukseen ja työelämään sekä mahdollisuudet yhdistää joustavammin opiskelu, työ ja perhe-elämä eri elämäntilanteissa. 

– Tulevan sukupolven kasvattamiseen liittyvä investointi jää tällä hetkellä liian vahvasti perheiden harteille, kiteytti Keskustanuorten varapuheenjohtaja Otto Suhonen nuorten näkemykset perheellistymisen kustannuksista. 

Lapsettomaksi jäävien osuus on Suomessa maailman suurimpia. On kuitenkin harhaanjohtavaa puhua lapsettomuudesta jonkinlaisena yleisenä ja uutena yksilön elämäntyylivalintana, koska valtaenemmistö nuorista aikuisista kertoo yhä toivovansa lapsia. Vaikka lapsettomuutta suunnittelevien määrä on hieman kasvanut, on ero toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä kasvanut paljon enemmän. 

– Ihmiset myös vastaavat kyselytutkimuksiin tyypillisesti elämäntilanteensa mukaan. Lapsettomuus toiveena voi yksinkertaisesti liittyä siihen, että vastaushetkellä puuttuu kumppani tai on muita pakottavia prioriteetteja, jotka eivät tue perheellistymistä, ja siten lapsitoivetta ei pääse edes muodostumaan, totesi tutkija Rasmus Manneström. 

Työpajan osallistujat näkivät puolue- ja järjestörajoja ylittävänä kiinnostuksen kohteena etenkin mahdollisuudet edistää perheystävällistä opiskelua. Perheystävällisyyttä voitaisiin vahvistaa lisäämällä esimerkiksi opintojen joustavuutta, sujuvoittamalla opintoihin palaamista perhevapaiden jälkeen sekä kehittämällä opiskelijoille suunnattuja tukimuotoja vastaamaan paremmin erilaisia elämäntilanteita. 

– Painoarvoa pitäisi myös antaa sille, että saataisiin perheellistyvät maahanmuuttajat integroitua yhteiskuntaan. Esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden osalta tämä on keskeinen kysymys, kun suunnitellaan opintojen jälkeistä tulevaisuutta, Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen Aada Aho huomautti. 

Tutkija Satu Helske muistutti, että lainsäädäntö on kytköksissä myös yksilöiden asenteisiin. Esimerkiksi perhevapaan valitseminen voi olla helpompaa, kun laissa on sille määritelty kiintiö. Vuonna 2006 vain joka kymmenes palkkatyössä käyvistä esikoislapsen isistä käytti isille kiintiöidyn vanhempainvapaan. Edellisen perhevapaauudistuksen jälkeen osuus kasvoi 80 prosenttiin. 

Nuorisojärjestöjen ja väestötutkijoiden työpajassa vahvistui ajatus siitä, ettei perheellistymisen tuki liity ainoastaan perhepolitiikkaan, vaan myös esimerkiksi koulutuspolitiikkaan, työelämän rakenteisiin ja nuorten tulevaisuudenuskoon. Kuvassa takana vasemmalta Toni Haakila Costa, Elias Rosengrén, Binga Tupamäki, Samuli Leppämäki, Rasmus Mannerström ja Marika Jalovaara. Edessä vasemmalta Jonna Paavilainen, Amanda Majuri, Jessica Nisén, Aada Aho ja Janne Tikkanen.