Väestön kasvu on epävarmaa useimmilla alueilla, mutta ikääntyneiden määrä kasvaa kaikkialla
Väestöennusteisiin liittyvä epävarmuus jää usein huomiotta. Epävarmuuden huomiovan ennusteen mukaan suurimmassa osassa Suomen maakuntia sekä väestön kasvu että merkittävä lasku ovat mahdollisia. Epävarmuus johtuu muuttojen ennakoimattomuudesta.
Keväällä aloittavien aluevaltuutettujen on hyödyllistä tietää, kuinka paljon ja minkä ikäisiä ihmisiä heidän alueillaan asuu tulevaisuudessa. Kun ikääntyneiden henkilöiden määrä kasvaa, kasvaa myös tarve ikääntyneiden palveluille.
Tilastokeskus on tuottanut vuodesta 1934 kansallisen ja vuodesta 1964 alueelliset väestöennusteet. Vuoden 1949 ennuste oli tiettävästi maailman ensimmäinen väestöennuste, joka otti huomioon ennusteen epävarmuuden. Leo Törnqvistin ja kumppanien ”väestöprognoosissa” optimistinen ja pessimistinen otaksuma muodostivat välin, johon väestökehityksen arveltiin sisältyvän 80 prosentin todennäköisyydellä.
Väestöennusteita tuotetaan kuitenkin edelleen pääasiassa pistearviona, eli ennuste tuottaa yhden ennustearvon. Tällöin sivuutetaan ennusteen epävarmuus. Vaikka tietäisimme kaiken nykyhetken väestöstä, väestön tulevaisuus on ikuisesti epävarmaa.
Väestöennusteet eivät ennusta todellista kehitystä, koska todelliseen kehitykseen liittyy sattumaa, lähtötilanteen väestöaineisto voi olla epätarkka tai yleiset kehityslinjat voidaan arvioida väärin. Ennusteen ja todellisen kehityksen ero kasvaa, mitä kauemmaksi tulevaisuuteen siirrytään, sillä samalla kasvaa epävarmuus.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelu edellyttää tietoa siitä, kuinka paljon eri väestöryhmiä tai syntymiä ja kuolemia voi alimmillaan tai enimmillään olla. Kuhunkin väestönkehitykseen on järkevää varautua sen todennäköisyyden mukaisella tasolla. Tästä syystä väestöennusteisiin liittyvää epävarmuutta tulisi arvioida, ja se tulisi huomioida väestöä koskevissa päätöksissä. Epävarmuuden huomiotta jättäminen on kohtalokasta aluetasolla, jolla ennusteiden epävarmuus on erityisen suurta.
Esitän seuraavassa alueellisen väestöennusteen, joka ottaa huomioon ennusteeseen liittyvän epävarmuuden käyttämällä Washingtonin yliopiston tutkijoiden alueellista ennustemallia. Suomi tarjoaa hyvät lähtökohdat väestöennusteen soveltamiselle, sillä laajojen rekisterien ansiosta tiedämme varsin tarkkaan Suomen sen hetkisen väestön myös aluetasolla.
Väestön kasvu on epävarmaa suurimmalla osalla alueista
Tämän ja viime vuoden väestön erottavat toisistaan syntyneet, kuolleet ja muuttaneet. Väestöennusteet arvioivat erikseen näiden kolmen komponentin kehitystä kullekin iälle.
Käytän Suomen maakuntatason ennusteessa Washingtonin yliopiston Yun ja kumppaneiden alueellista ennustemallia, joka huomioi epävarmuuden väestön muutoksen komponenteissa. Malli on kuvattu yksityiskohtaisesti tutkimuskirjallisuudessa ja tämän kirjoituksen lopussa. Sovitan malliin Suomen väestötiedot maakuntatasolla.
Ennusteessa simuloidaan tuhansia arvioita väestörakenteen mahdollisista kehityskuluista. Näiden arvioiden jakautuminen kertoo ennusteen epävarmuudesta. Melko todennäköiseksi kehityskuluksi kutsun väliä, joka sisältää keskimmäiset 80 prosenttia kehityskuluista. 95 prosentin väliä kutsun hyvin todennäköiseksi kehityskuluksi. Kuvioiden viiva kuvaa keskimmäistä väestökehityksen arviota kunakin ennustevuotena (Kuvio 1).
”Ennusteen mukaan asukasmäärän lasku on hyvin todennäköistä Kymmenlaaksossa vuoteen 2040 mennessä. Melko todennäköistä se on Etelä-Savossa, Kainuussa ja Etelä-Pohjanmaalla.”
Kuvioissa näytetään laadunvarmistuksena Tilastokeskuksen vuoden 2024 kuntapohjainen ennuste, jonka olen aggregoinut maakuntatasolle. Kun eri ennusteita vertaa, niin Tilastokeskuksen alueellinen ennuste on lähellä epävarmuuden huomioivan ennusteen mediaania. Lähes kaikilla alueilla Tilastokeskuksen alueellinen ennuste on melko todennäköisen kehityskulun sisällä. Koko maan tasolla ennusteen tuottama vuoden 2040 väestön mediaaniarvio on vain 1,2 prosenttia (7 000 henkilöä) pienempi kuin Tilastokeskuksen piste-ennuste.
Ennusteen mukaan asukasmäärän lasku on hyvin todennäköistä Kymmenlaaksossa vuoteen 2040 mennessä. Melko todennäköistä se on Etelä-Savossa, Kainuussa ja Etelä-Pohjanmaalla. Uudellamaalla ja Pirkanmaalla kasvu on hyvin todennäköistä, ja Varsinais-Suomessa melko todennäköistä.
Muilla alueilla väestön kasvu ja väheneminen on epävarmaa. Esimerkiksi ennuste antaa noin 50 prosentin todennäköisyyden, että vuonna 2040 Lapissa on enemmän asukkaita kuin vuonna 2023. Näillä alueilla väestönkasvu on mahdollista sellaisissa kehityskuluissa, jossa nettomuutto eli alueelle muuttaneiden ja sieltä lähteneiden erotus pysyy lähellä vuoden 2023 korkeaa tasoa. Ilman korkeaa nettomuuttoa väkiluvun kasvuun siivittävä syntyvyyden kasvu on epätodennäköistä.
Kuvio 1. Alueellisen BayesPop mallin väestöennusteet Suomen maakunnille 2024-2040. Tummempi väli on melko todennäköinen kehityskulku (80 prosentin ennusteväli) ja vaaleampi alue on hyvin todennäköinen kehityskulku (95 prosentin ennusteväli). Kuviossa mukana Tilastokeskuksen laatiman kuntaennusteen arvot.
Ikääntyneiden määrän kasvu on edessä joka tapauksessa
Väestöryhmät eroavat siinä, miten epävarmaa on tuleva kehitys. Helpointa on ennustaa ikääntyneiden tulevaa määrää, koska tulevat ikääntyneet ovat jo väestössä ja heidän määränsä täten tiedetään. Tämän lisäksi ikääntyneet eivät myöskään ole yhtä muuttoalttiita kuin nuoret. Muuttoliikkeen ennustamiseen liittyy epävarmuutta.
Kuviossa 2 esitetään 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien ennusteet. Ennustevälit ovat huomattavasti kapeammat kuin koko väestön ennusteissa.
”Tärkein viesti aluevaltuutetuille on ikääntyneen väestön väistämätön kasvu.”
Kaikilla alueilla 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä kasvaa seuraavan 15 vuoden aikana hyvin todennäköisesti. Suhteellisesti suurinta kasvu on Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. On melko todennäköistä, että näillä alueilla 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä kasvaa vähintään 50 prosentilla vuoteen 2035 mennessä verrattuna vuoteen 2023.
Vuonna 2040 suhteellisesti eniten yli 80-vuotiaita on Etelä-Savossa, jossa heidän osuutensa alueen väestöstä kasvaa melko todennäköisesti 8 prosentista 13–16 prosenttiin. Alueella ennustetaan olevan lapsia ja yli 65 vuotiaita ja sitä vanhempia 0,9 jokaista työikäistä kohden vuonna 2040.
Ennusteet kertovat, että alueilla kasvuun ja laskuun liittyvät kehityskulut ovat usein lähes yhtä todennäköisiä. Tärkein viesti aluevaltuutetuille on kuitenkin ikääntyneen väestön väistämätön kasvu. Se vaatii ennakointia palvelujen ja niihin tarvittavien resurssien suunnittelussa.
Kuvio 2. Alueellisen bayesPop mallin väestöennusteet 80 vuotiaasta ja sitä vanhemmasta väestöstä Suomen maakunnille 2024-2040. Tummempi väli on melko todennäköinen kehityskulku (80 prosentin ennusteväli) ja vaaleampi alue on hyvin todennäköinen kehityskulku (95 prosentin ennusteväli).
Näin ennuste tehtiin
Yun ja kumppaneiden ennustemallin lähtötilanne on kansallisten kokonaishedelmällisyyden, elinajanodotteen ja nettomuuttoasteen kehityksen arviointi. Ennustuksessa käytetään monitasomallinnusta. Lähestymistapa pohjimmiltaan on sama kuin Törnqvistillä ja kumppaneilla, jotka käyttivät läpinäkyvällä paperilla Ruotsin väestökäyriä arvioidessaan Suomen tulevaa kehitystä. Kansallisia monitasomalleja on hyödynnetty YK:n väestöennusteessa, jossa on kuvattu myös siihen liittyviä oletuksia.
Toisessa vaiheessa kansalliset arviot väestöstä jaetaan alueille. Ennusteen jaossa alueilla hyödynnetään alueen historiallista kehitystä sekä kehitystä muista alueista.
Lopuksi alueelliset kokonaishedelmällisyysluvut, elinajanodotteet ja kokonaisnettomuuttoasteet puretaan ikä- ja sukupuolikohtaisiin kuolleisuus-, hedelmällisyys- ja nettomuuttolukuihin. Tulevan vuoden väestörakenne ennustetaan soveltamalla näitä lukuja edellisen vuoden (mahdollisesti jo ennustettu) väestöön.
Kuolleisuuden yleinen kehityskulku on ollut historiallisesti ennustettavinta. Kuolleisuutta arvioidaan vastasyntyneiden elinajanodotteella. Elinajanodote on kasvanut yhtäjaksoisesti sotia ja tautivuosia lukuun ottamatta. Elinajanodotteen kasvun arvioidaan jatkuvan. Mediaaniennusteessa elinajanodote kasvaa vuodesta 2024 vuoteen 2040 kaksi vuotta, tasolta 82 tasolle 84 (melko todennäköisesti välille 82–84).
Ennuste arvioi hedelmällisyyden pyörivän viime vuosien tasolla (kokonaishedelmällisyysluvun kansallinen mediaani noin 1,35 ja melko todennäköinen kehityskulku 1,1–1,7). Melko todennäköinen kehityskulku sisältää Tilastokeskuksen piste-ennusteen (1,26).
Ennuste sisältää oletuksen korkean nettomuuton jatkumisesta. Tilastokeskuksen kansallisen ennusteen nettomuuttotasoa on pidetty uhkarohkean korkeana, ja nyt esitetty malli tekee saman oletuksen. Vuonna 2024 Suomen nettomaahanmuutto oli noin 48 000. Ennusteen tuottamassa mediaanissa nettomuutto laskee noin tasolle 30 000 vuonna 2040 (melko todennäköisesti 17 000 – 44 000).
Väestön lasku on mahdollista sellaisissa kehityskuluissa, jossa nettomaahanmuutto laskee 20 000:n tasolle ja syntyvyys jatkaa samalla laskuaan.
Hyödynsin Tilastokeskuksen maakuntatason aineistoa elinajanodotteesta (1992–2023), kokonaishedelmällisyydestä (1990–2023) ja väestönrakenteesta (1972–2024). Kokonaisnettomuutosta kokosin maakuntatason tiedot kuntakohtaisesta aineistosta vuosilta 1990-2023 ja vuodesta 2024 väestönennakkotiedot. Tein analyysit R-ohjelmistolla ja popBayes-paketilla. Analyysien toistamiseen vaadittavat koodit ja ennusteet ovat saatavilla GitHubissa.
Kiitän FLUXin tutkijoita ja Henrik-Alexander Schubertia hyvistä kommenteista. Otan vastuun kirjoituksen tulkinnoista ja mahdollisista virheistä.
Lähteet
Ševčíková, H., & Raftery, A. E. (2016). bayesPop: probabilistic population projections. Journal of statistical software, 75, 1-29.
Törnqvist L. (1949) Näkökohdat, jotka ovat määränneet primääristen prognoosiolettamusten valinnan, in Hyppölä J., Tunkelo A. and Törnqvist L. Suomen väestöä, sen uusiutumista ja tulevaa kehitystä koskevia laskelmia. Tilastollisia tiedontantoja 38. Helsinki: Tilastokeskus.
Yu, C. C., Ševčíková, H., Raftery, A. E., & Curran, S. R. (2023). Probabilistic county-level population projections. Demography, 60(3), 915-937.
Kirjoittaja
Aapo Hiilamo
tutkija, Max Planck Institute for Demographic Research (MPIDR)