Monimuotoistuva ja eriytyvä perheenmuodostus – esimerkkinä samaa sukupuolta olevat parit
Samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuudet lapsen saamiseen ovat viime vuosina parantuneet. Uudet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole yhtäläisesti kaikkien samaa sukupuolta olevien parien saatavilla.
Family Formation in Flux – Causes, Consequences and Possible Futures (FLUX) -konsortiohankkeen yksi tavoite on lisätä ymmärrystä syntyvyyden ja perhedynamiikan yhteydestä sosiaaliseen ja sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen sekä psykososiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Tunnistamme uudenlaista monimuotoisuutta perheellistymistä koskevissa toiveissa, perheellistymisen tavoissa, perheiden kokoonpanoissa ja perhe-elämän organisoinnissa.
Vaikka monimuotoistuminen johtuu pitkälti epävakaudesta, kuten avio- ja avoliittojen purkautumisesta erossa, ja perheellistymistä koskevien haaveiden toteutumatta jäämisestä, se myös heijastaa uusia perheellistymisen mahdollisuuksia väestöryhmissä, joissa perheellistyminen on aiemmin ollut mahdotonta tai äärimmäisen vaikeaa.
Yksi näistä ryhmistä on samaa sukupuolta olevat parit, joille viime vuosikymmenten lainsäädännölliset uudistukset ovat mahdollistaneet Suomessa esimerkiksi avioitumisen ja lapsen oikeudellisen vanhemmuuden jakamisen. Vaikka samaa sukupuolta olevien parien lapsiperheet eivät ole sinänsä uusi perhemuoto, tarve ymmärtää parien perheellistymisen haasteita ja siihen liittyvää eriarvoisuutta on kasvanut lainsäädännöllisten uudistusten myötä.
Uudet mahdollisuudet eivät olekaan olleet yhtäläisesti kaikkien samaa sukupuolta olevien parien saatavilla. Esimerkiksi miesparien mahdollisuudet saada lapsia ovat huomattavasti heikommat kuin naisparien, joilla saatavilla olevat reitit vanhemmuuteen ovat helpommin hyödynnettävissä.
Naisparien lastensaannissa suuria eroja koulutusryhmien välillä
Omassa tutkimuksessamme tarkastelimme Tilastokeskuksen rekisteriaineistoilla koulutusryhmien välisiä eroja lastensaannissa naispareilla, jotka olivat rekisteröineet parisuhteensa Suomessa vuosina 2006–2015. Tällä aikavälillä parit saivat laissa vahvistetun oikeuden hedelmällisyyshoitoihin vuonna 2007 ja puolison lapsen adoptoimiseen vuonna 2009. Tutkimus oli rajattava vain naispareihin lapsiperheellisten miesparien vähäisen lukumäärän vuoksi.
Tulosten mukaan naisparin todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana kasvoi 34 prosentista 43 prosenttiin, kun verrattiin vuosina 2006–2010 ja 2011–2015 parisuhteensa rekisteröineitä pareja. Lapsensaannin lisääntyminen selittyy todennäköisesti lainsäädännöllisillä uudistuksilla, jotka ovat poistaneet esteitä naisparien lapsitoiveiden toteuttamisen tieltä. Naisparien lastensaanti näyttääkin kehittyneen Suomessa vastakkaiseen suuntaan kuin samalla aikavälillä alkanut yleinen syntyvyyden lasku.
Naisparien lastensaannin lähempi tarkastelu koulutusryhmittäin paljastaa kuitenkin suuria eroja parien välillä. Samalla, kun lapsensaannin todennäköisyys kasvoi korkeakoulututkinnon suorittaneilla pareilla 39 prosentista 52 prosenttiin, toisen asteen tutkinnon suorittaneilla pareilla todennäköisyys pysyi lähes ennallaan, ja pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneilla pareilla se laski 26 prosentista 8 prosenttiin.
Sosioekonomisesta asemasta näyttää siis tulleen yhä merkittävämpi tekijä naisparien perheellistymisessä. Tämä muistuttaa perheellistymisen laajempaa kehitystä Suomessa, jossa korkeakoulutetut onnistuvat toteuttamaan lapsitoiveensa todennäköisimmin ja lapsettomaksi jääminen on yleisempää matalammin koulutetuilla.
Mahdollisuuksien luomisesta esteiden poistamiseen
Naisparien koulutusryhmien välisten erojen kasvu lastensaannissa voi heijastaa korkeasti koulutettujen parien parempia edellytyksiä hyödyntää uusia perheellistymisen mahdollisuuksia. Koulutuksen ja lapsensaannin välillä voi olla monenlaisia vaikutusmekanismeja, mutta yhtenä keskeisenä tekijänä on todennäköisesti korkea-asteen koulutukseen liittyvät taloudelliset resurssit. Naispareilla oli tutkimuksen ajanjaksolla pääsy ainoastaan yksityisen sektorin hedelmöityshoitoihin, joissa hoitojen hinnat voivat nousta tuhansiin tai jopa kymmeniin tuhansiin euroihin.
On mielenkiintoista nähdä, miten naisparien pääsy julkisen sektorin edullisempiin hedelmällisyyshoitoihin vuoden 2019 lopusta lähtien vaikuttaa koulutusryhmittäisiin eroihin lastensaannissa. Maksamalla hoidoista yksityisellä sektorilla voi kuitenkin edelleen välttää pitkät jonotusajat julkisen sektorin hoitoihin ja saada useampia hoitokertoja.
Samaa sukupuolta olevien parien perheoikeudet tunnustava lainsäädäntö on edennyt Suomessa hiljalleen myönteiseen suuntaan, mikä mahdollistaa huomion kiinnittämisen yhä enemmän mahdollisuuksien eriarvoisuuteen samaa sukupuolta olevien parien välillä. On tärkeä pyrkiä purkamaan eri elämäntilanteissa olevien ihmisten perheellistymisen tiellä olevia esteitä niin lainsäädännön kuin esimerkiksi resurssien kohdentamisen ja kaikenlaisen syrjinnän poistamisen keinoin.
Jo sillä, kokeeko omanlaisensa perhe-elämän toteuttamisen olevan yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, voi olla merkittävä vaikutus siihen, uskaltaako perheellistymisestä edes haaveilla.
Lue lisää:
Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M. & Myrskylä, M. (2022). Educational differences in fertility among female same-sex couples. INVEST Working papers 60/2022, FLUX 9/2022.
